Opettajille ja lastenhoitajille

Miten toimia selektiivisesti mutistisen lapsen kanssa koulussa ja päiväkodissa?

Tälle sivulle on koottu toimintatapoja, joita on käytetty koulussa selektiivisesti mutistisen lapsen kanssa. Tiedot on koottu Kirsi Huopaisen pro gradu -tutkielman pohjalta (Selektiivisen mutismin kirjo koulussa). Kannattaa muistaa, että jokainen lapsi on kuitenkin yksilö, eivätkä kaikki keinot välttämättä toimi kaikkien lasten kanssa. Siksi yhteistyö vanhempien kanssa on hyvin tärkeää.

Huoli puhumattomuudesta

Selektiivinen mutismi huomataan usein päivähoidossa tai koulussa. Lapsi voi olla kotona kuin kuka tahansa normaali, puhelias tyttö tai poika, mutta puhumaton päivähoitoryhmässä tai koulussa. Vanhemmille tulee joskus yllätyksenä, jos heille kerrotaan lapsen puhumattomuudesta. Useimmiten he ovat kuitenkin jo huomanneet lapsen arkuuden puhua vieraille ja jumiutumisia on saattanut tulla uusissa tilanteissa kodin ulkopuolella.

Jos herää huoli lapsen puhumattomuudesta, asia kannattaa ottaa vanhempien kanssa puheeksi ja kysyä, mitä he asiasta ajattelevat. Heille voi kuvailla lapsen käytöstä päivähoidossa tai luokassa ja kysyä, ovatko he huomanneet samankaltaisia tilanteita muissa ympäristöissä.

Yhteistyö vanhempien kanssa

Vanhemmat ovat usein lapsensa parhaita asiantuntijoita ja heitä kannattaa kuunnella tarkalla korvalla. Heillä voi olla vinkkejä siihen, miten lapsen kanssa kannattaisi toimia. Vanhempien kanssa kannattaa myös keskustella ja ehdottaa, jos mieleen tulee jokin toimintatapa, jota haluaisit kokeilla SM-lapsen kanssa. Monesti vasta käytäntö näyttää, oliko toimintatapa toimiva vai ei.

Suhtautuminen puhumattomuuteen

Selektiivinen mutismi on ahdistuneisuushäiriö, ja puhumattomuus on vain yksi oire. Useinkaan ensisijaiseksi tavoitteeksi ei kannata ottaa puheen tuottamista, vaan tärkeämpää on vähentää lapsen ahdistuneisuutta tekemällä hänen olonsa mahdollisimman turvalliseksi ja rennoksi.

Entiset mutistit ovat kertoneet, että puhumaan painostaminen on tuntunut heistä todella ahdistavalle. Lapsi ei ole puhumatta ilkeyttään tai käyttääkseen valtaa, hän ei yksinkertaisesti kykene puhumaan. ”Sanat eivät vain tule.”

Samoin tiedetään, että moni mutisti pohtii, miten ympäristö reagoi, jos hän nyt yllättäen alkaakin puhumaan. ”Ne varmaan menee ihan sekaisin, jos mä nyt yht’äkkiä alankin puhumaan tosta vaan.” Usein on niin, että jos lapsi on ollut jollekin ihmiselle puhumaton aiemmin, hän ei puhu tälle myöhemminkään – sen sijaan mutismista tietämättömille puhuminen saattaa onnistua.

Lapselle voi tuottaa lisää paineita, jos kerrot odottavasi hänen puhettaan. Sen sijaan iloitse kaikista niistä kommunikoinnin keinoista, joita hän käyttää. ”Olen iloinen, kun hymyilet minulle tervehdykseksi.” ”On hyvä, kun nyökkäät ja pudistat päätäsi.”

Mutisti on riehakas?!

Monet selektiivisten mutistien vanhemmat ja opettajat ovat kertoneet tilanteista, joissa lapsi käyttäytyy koulussa riehakkaasti. Hän saattaa esimerkiksi kikatella kaverin kanssa tilanteessa, jossa pitäisi olla hiljaa.

Selektiivisen mutistin kohdalla tämä on tähtihetki! Kasvattaja on ristiriitaisessa tilanteessa, kun hän salaa riemuitsee lapsen vapautumisesta, mutta hänen pitäisi kuitenkin ojentaa lasta. Voit miettiä, miten sanoisit asiasta siten, että lapsi voimaantuu tilanteesta. Vanhempien suuntaan tällaiset tähtihetket kannattaa viestittää iloisella mielellä, sillä kotona tuuletetaan: Meidän muksua piti komentaa koulussa!

Oma jaksaminen

Selektiivinen mutismi näkyy harvoin pelkästään puhumattomuutena. Siihen liittyy useimmilla lapsilla ja nuorilla ahdistuneisuutta, joka ilmenee mm. jumiutumisina. Ahdistuneisuutta voi olla sydäntä raastavaa seurata. Moni ammattikasvattaja kokee avuttomuutta ja voimattomuutta, hämmennystä ja jopa vihaa. On turhauttavaa, kun haluaisi auttaa, mutta tuntuu ettei mikään keino vie eteenpäin.

Yritä puhua asiasta työyhteisössä ja hae työnohjausta. Moniammatillinen yhteistyö erityisopettajan, erityislastentarhanopettajan, psykologin, lääkärin, neuvolan, kouluterveydenhoitajan ja/tai koulukuraattorin kanssa tuo uusia näkökulmia ja tunteen siitä, että yhdessä toimimalla voi lapsen hyväksi tehdä paljonkin.

Koeta viestiä vanhemmille toiveikkaaseen sävyyn, sillä tilannetta ei auta se, että purat turhautumisesi heille. Vanhemmilla on huoli lapsestaan ja he toivovat ymmärrystä tämän kanssa toimivilta ammattilaisilta. Koeta siis nähdä pienetkin myönteiset asiat ja muutokset ja kerro niitä vanhemmille. Tämä auttaa myös sinua jaksamaan!

Vinkkejä käytännön järjestelyihin ja ongelmatilanteisiin on Käytännön neuvoja opettajille -osiossa. Myös kohdassa Käytännön vinkkejä vanhemmille on paljon asiaa, josta saattaa olla hyötyä myös ammattikasvattajille.

materiaaleja

Keväällä 2015 ilmestyi Marianne Oikkosen ja Eveliina Suonion opinnäytetyö selektiivisestä mutismista. Työ sisältää myös varhaiskasvattajille suunnatun Lapsi hiljaisuuden takana -oppaan (s. 53−64). Voit ladata työn tästä:  Lapsi hiljaisuuden takana – Opas varhaiskasvattajille.

Mainokset