Vanhemmille

Epäiletkö, että lapsellasi saattaa olla selektiivinen mutismi?

Jos epäilet, että lapsellasi on selektiivinen mutismi, aloita asian selvittäminen ottamalla yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisiin, esimerkiksi neuvolaan tai terveyskeskukseen. Selektiivisten mutistien piirteitä on kuvailtu tarkemmin tämän sivuston kohdassa Oireet. Erilaisia hoitokeinoja on eritelty kohdassa Hoito. Vinkkejä asiaan suhtautumiseen ja käytännön tilanteisiin saat kohdasta Käytännön vinkkejä vanhemmille. Paljon lisätietoja saat myös kohdasta Linkkejä ja tiedostoja.

Apua ja vertaistukea vanhemmille

Lapsen selektiivinen mutismi on usein vanhemmille vaikea paikka. Sukulaiset ja ihan vieraatkin ihmiset saattavat kummastella lapsen puhumattomuutta tai vaihtoehtoisesti ihmetellä, miksi ujouteenkin tarvitaan diagnoosi. Päiväkodissa ja koulussa lapsen tie ei ole se helpoin, ja vanhemmat käyvät lapsen asioita läpi lukuisissa palavereissa ja joutuvat selostamaan hänen pulmiaan yhä uudelleen uusille ihmisille: opettajille, psykologeille, lääkäreille, terapeuteille, Kelan henkilökunnalle.

Moni joutuu kohtaamaan sen valitettavan tosiseikan, että selektiivinen mutismi on outo ammattilaisillekin – vanhemmat ovat niitä, jotka yrittävät selittää, mistä mutismissa on kyse. Tietämättömyys voi myös johtaa siihen, että vanhempia turhaan syyllistetään lapsen puhumattomuudesta ja ahdistuneisuudesta ja syytä etsitään perheen tilanteesta tai lapsen kokemasta traumasta, vaikka mitään sellaista ei useinkaan ole mutismin taustalla.

Keskusteluapua voi saada oman kunnan mielenterveystoimistosta ja sitä voi pyytää myös esim. lastenneurologian tai lastenpsykiatrian osastolta, jossa lasta hoidetaan.

Suljettu Facebook-ryhmä ”Selektiivinen mutismi” on tarkoitettu mutistilasten vanhemmille. Ryhmässä voit keskustella ja jakaa kokemuksia tai halutessasi vain seurata keskustelua. Ryhmän jäsenet ovat järjestäneet myös joitakin kokoontumisia. Toinen saman kokenut ymmärtää parhaiten ne tunteet ja kokemukset, joita selektiivisen mutistin vanhemmat käyvät läpi.

Ennen kuin minusta tuli mutistilapsen äiti

Mukaillen runosta ”Ennen kuin minusta tuli äiti”

Ennen kuin minusta tuli mutistilapsen Äiti
pidin itsestään selvänä, että hän hankkii ammatin,
ajaa ajokortin,
menee armeijaan,
saa työpaikan ja perheen.

Ennen kuin minusta tuli mutistilapsen Äiti
en tiennyt, miltä tuntuu nähdä oman lapsensa ahdistus,
kun hän ei kykene sanomaan mitä ajattelee,
enkä tiennyt, miten paljon voi surra oman lapsensa ahdistuneisuutta,
miten voi toivoa omalle lapselleen helpompaa elämää.

Ennen kuin minusta tuli mutistilapsen Äiti
en tiennyt, miten paljon voimia minulta vaaditaan,
että jaksan kulkea lapseni rinnalla kaikkein vaikeimpinakin hetkinä.
Enkä voinut kuvitella, miten monelle eri asiantuntijalle tulen selostamaan lapseni vaikeuksia
ja luulin, että apua saa helpommin.

Ennen kuin minusta tuli mutistilapsen Äiti
en tiennyt, miltä tuntuu viedä oma lapsensa psykiatrian osastolle,
enkä osannut kuvitella,että minun lapseni tie voi olla niin vaikea.

Ennen kuin minusta tuli mutistilapsen Äiti
en osannut iloita niin paljon siitä, että lapseni kotona puhuu,
hakeutuu lähelle,
riitelee sisarustensa kanssa tai nauraa kaveriporukassaan.

Ennen kuin minusta tuli mutistilapsen Äiti
rakastin lastani
ja kun sain tietää, että hänellä on mutismi,
rakastan häntä kenties vielä enemmän.

Sillä hän tarvitsee minua enemmän kuin ennen
ja minulle annetaan voimaa joka päivä juuri sen verran kuin sitä tarvitsen,
ollakseni mutistilapsen Äiti.

Erään mutistinuoren äiti

Mainokset